II – Kuuluisat ”Kolme Ensimmäistä,” KISS, Hotter Than Hell ja Dressed To Kill näkevät päivänvalon
Kesäkuussa 1973 KISS nauhoitti ensimmäisen kunnollisen demonsa. Äänityssessiot käytiin kuuluisalla Electric Ladyland-studiolla, ja tuottajana/kaitsijana toimi itse Eddie Kramer. Eddiehän oli tullut tunnetuksi mm. Jimi Hendrixin kanssa tekemästään yhteistyöstä, joten KISSille oli kova juttu päästä tekemään musiikkia miehen kanssa.
(kuvassa: legendaarinen Eddie Kramer)
Demo toimi KISSin mainoskorttina bändin yrittäessä saada itselleen huomiota ja päästä tekemisiin levy-yhtiöiden kanssa. KISS oli jo tässä vaiheessa saanut vähän huomiota osakseen keikkailemalla, mutta levyä piti päästä tekemään. Käännekohdaksi muotoutui Bill Aucoinin tapaaminen. Aucoin ryhtyi KISSin manageriksi ja suostutteli ystävänsä Neil Bogartin ottamaan KISSin ensisuojatikseen vastaperustetun Casablanca-levy-yhtiönsä kirjoille. Bogart ei ensi alkuun ollut lainkaan vakuuttunut KISSin meiningistä, hän piti kyllä biiseistä ja soitoista, mutta olisi halunnut eroon ”…niistä naurettavista meikeistä ja vaatteista. En voinut käsittää mistä pojat olivat saaneet noin pöhkön idean,” Neil Bogart kertoi jälkeenpäin. ”Onneksi Paul ja Gene eivät antaneet periksi, vaan pitivät tiukasti kiinni kannastaan.”
(kuvassa: Neil Bogart, 1943-1982)
Neil Bogart lopulta suostui ottamaan KISSin Casablancan listoille, ja näin KISS sai kauan himoitsemansa levytyssopimuksen. Alku oli silti hankalaa. KISS teki lisää keikkoja eikä Bogart ollut edelleenkään täysin tyytyväinen bändin ulkomuotoon. Esim. Paul Stanley esiintyi hetken Lone Ranger-tyylisessä maskissa tähden sijaan, Bogartin pyynnöstä. Paul ei ollut ollenkaan tyytyväinen osaansa, vaan otti pian tähden takaisin.
(kuvassa: Paul Stanley ja Lone Ranger-maski)
Lokakuussa 1973 KISS alkoi työstää ensimmäistä levyään. Biisit olivat lähinnä Paulin ja Genen käsialaa. Levy kantoi yksinkertaisesti nimeä ”KISS,” ja lukeutuu yhä käytännössä kaikkien KISS-fanien suosikkeihin klassikkoineen, kuten Firehouse, Deuce, Strutter ja Black Diamond. Julkaisu tapahtui helmikuun 18. 1974, eikä alku ollut kovinkaan lupaava (levy debytoi USA:n listalla sijalla 87). Oli selvää, että KISSin täytyi aloittaa ankara keikkailu levymyyntinsä piristämiseksi. Ensimmäinen ”iso” keikka oli ollut jo edellisenä uudenvuodenaattona Blue Öyster Cultin lämmittelijänä. Toisena avaajana oli muuten nuori Iggy Pop! Levyn tullessa ulos, oli kuitenkin lähdettävä kauemmaskin kuin vain New Yorkin osavaltioon, jossa KISS oli siis suurimman osan aiemmista keikoistaan tehnyt. Ensimmäinen kiertue suuntautui Kanadaan, jossa KISS veivasi ensimmäisen levynsä biisejä.
(kuvassa: KISS, 1974. Peter Crissin maski oli tässä varsin erilainen kuin muissa kuvissa. Tämä johtui siitä, joku älypää halusi meikkitaiteilijan mukaan kuvauksiin. Kokeilu jäi lyhytaikaiseksi.)
(kuvassa: KISS ryhmäkuvassa bändin alkuaikoina jolloin esiintymisasut olivat vielä pitkälti oikeaa nahkaa. Myöhemmin nahasta luovuttiin sen epämukavuuden vuoksi.)
KISS löi kaikki ällikällä. Show oli ennennäkemätön sekoitus kovaäänistä rock n’ rollia, liekkejä, verta, valoja ja erikoisefektejä. Bändi keräsi niin paljon huomiota, ettei kukaan kohta enää halunnut heitä lämppäreikseen. KISS nimittäin varasti kaiken huomion pääesiintyjiltä! ”Jälkeenpäin ajatellen ensimmäinen kiertueemme Kanadassa oli aika amatöörimäistä touhua,” muistelee Gene Simmons. ”Paikat olivat pieniä ja savuisia, mutta pidimme huolen siitä että suurin savu tuli meidän show’stamme, ja että olimme takuuvarmasti illan kovin bändi viikosta toiseen.” Esikoislevyn myynti pysyi kuitenkin heikohkona ja pian Bogart hätistelikin KISSiä jo uudelleen studioon tekemään kakkosalbumia.
(kuvassa: Hotter Than Hell, 1974)
Hotter Than Hellin äänitykset alkoivat syyskuussa 1974. Paikkana oli Village Recorder Los Angelesissa, varsin kaukana kotoa siis. Soundeiltaan levy on hätäisen tehdyn kuuloinen, ja sitä se varmasti olikin. Hotter Than Hellin nauhoituksia ympäröi varsin mystinen aura, legendoja riittää kerrottaviksi vieläkin. Yksi hurjimpia on takakannen kuvaussessioiden tarina. Studioon oli järjestetty kunnon orgiat, eikä rivoudella ollut mitään rajaa. Jokainen voi katsella niitä kuvia ja vetää johtopäätöksiä. ”Paul, joka muuten on varsin maltillinen juomatavoissaan, veti ihan hirveät perseet niissä bileissä,” Gene nauraa. ”Kaveri vain makasi lattialla ja örisi jotain käsittämätöntä. Minun oli pakko kantaa hänet autoon nukkumaan. Paul oli niin kännissä ettei osannut avata edes auton ovea ja ryömiä takaisin. Ovet eivät olleet edes lukossa…!” Toisen tarinan mukaan Acen omituinen asento kannessa johtui siitä, että kaveri oli kolauttanut päänsä humalassa ja otsassa olisi ollut niin hirveä ventti ettei sitä saatu muuten peitettyä.
(kuvassa: KISS backstagella Hotter Than Hellin kiertueella vuonna 1974)
Vaikka Hotter Than Hell oli täynnä klassikoita, ei se edeltäjänsä tapaan yltänyt kovinkaan kummoisiin myyntilukuihin. Jälkeenpäin tuntuu käsittämättömältä, miten levy jolta löytyvät mm. Parasite, Let Me Go Rock N’ Roll sekä nimikappale Hotter Than Hell möi niin heikosti. KISS kiersi taas ahkerasti keikoilla ja loi pohjaa tulevalle menestykselleen. Tämä ei riittänyt Casablancalle ja KISS lähti jälleen nopeasti studioon tekemään kolmatta levyään Dressed To Kill.
(kuvassa: Dressed To Kill, 1975)
KISSin levytystahti oli hämmästyttävä. Kolmas levy (Dressed To Kill) julkaistiin helmikuussa 1975, siis vain vuosi debyytin jälkeen! KISS teki uusia biisejä todella nopealla tahdilla, silti myös Dressed To Killin biisimateriaali on varsin vahvaa. Kiirettä kuvastaa se, että Wicked Lesterin aikaiset biisit She ja Love Her All I Can sovitettiin ja nauhoitettiin uusiksi biisimateriaalin tukevoittamiseksi. Levyn soundeja on joskus moitittu ohuiksi, mutta selvää parannusta oli silti jo havaittavissa verrattuna edelliseen kaksikkoon. Levy menestyikin selvästi paremmin kuin edeltäjänsä, ollen KISSin ensimmäinen levy Top40:ssä, debytoiden listalla sijalla 32. Levymyynti ei kuitenkaan vieläkään osunut kultasuoneen, eikä enempiin nauhoituksiin ollut enää varaa. Casablanca oli konkurssin partaalla. KISSin vauhdikkaat live-esiintymiset nielivät sen ajan mittapuulla jättimäisiä summia, ja bändin jäsenet (eritoten Peter) alkoivat menettää toivoaan. KISSin live-esiintymiset olivat kuitenkin saavuttamassa pikkuhiljaa jo legendaarista mainetta, ja Eddie Kramer oli nauhoittanut muutamia keikkoja Dressed To Killin kiertueelta. Alkoi elää idea live-levyn tekemisestä. Kustannuksiltaan live olisi paljon perinteistä studioalbumia edullisempi, eivätkä edelliset kolme levyä totta puhuen olleet alkuunkaan vanginneet KISSin legendaarista livesoundia ja -energiaa. Live-levyn tekemistä pidettiin kuitenkin sulana hulluutena, erityisesti koska bändi ei ollut mikään varsinainen hitti.
Live-levy päätettiin kuitenkin tehdä, ja se tuli osoittautumaan KISSin koko uran parhaaksi päätökseksi. ”Huomasimme, että keikoilla alkoi käydä yhä enemmän porukkaa,” Paul Stanley kertoo. ”Emme voineet ymmärtää, kuinka niin moni piti meistä livenä mutta ei kuitenkaan ostanut levyjämme. Siinä mielessä live-levyn tekeminen kuulosti meistä ihan kelvolliselta idealta. Se oli riski mutta se kannatti. Se oli kaiken alku.”