VIII – KISS pesee kasvonsa…

Vuonna 1983 KISS-leirissä elettiin kriittisiä hetkiä. Creatures Of The Night oli musiikillisesti onnistunut, ja bändi oli tyytyväinen levyn saamaan kritiikkiin. Fanit eivät kuitenkaan olleet sitä enää löytäneet, pitkälti muutaman edellisen flopin ansiosta. Tämä oli bändille valtava pettymys. KISSin oli keksittävä jotain uutta, tai bändi olisi tuomittu hajoamaan. Oli aika pestä maskit pois. ”Muistan kuinka ihmiset ympärillämme olivat huolissaan,” kertoi Gene Simmons eräässä haastattelussa. ”He kysyivät meiltä miten aioimme nyt soittaa kun meillä ei ollut enää tavaramerkkiämme käytössä. Vastasin että toivottavasti ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Tosiasiassa olimme aivan paniikissa ennen ensimmäistä keikkaamme. Emme tosiaankaan osanneet ennakoida ollenkaan kuinka meidät otettaisiin vastaan. Päätös oli kuitenkin siihen rakoon ainoa oikea.” KISS soitti viimeisiä keikkojaan täysissä sotamaalauksissa Rio de Janeirossa kesäkuussa 1983, jossa yleisöä oli paikalla joidenkin raporttien mukaan jopa yli 200,000.

(kuvassa: KISS hetkeä ennen maskien riisumista, vasemmalta: Eric Carr, Gene Simmons, Vinnie Vincent, Paul Stanley, 1983)

Syyskuun 18. päivä 1983 se sitten tapahtui. MTV:lle nauhoitetussa tilaisuudessa KISS näytti kasvonsa virallisesti ensimmäistä kertaa. Päivämäärää ei oltu valittu satunnaisesti, vaan se osui yksiin KISSin uuden levyn (Lick It Up) julkaisun kanssa. Levyn kansi oli yksinkertainen ryhmäkuva valkoista taustaa vasten ja selvästi yksinkertaisin kansikuva KISSistä siihen asti. Tämä oli varmasti tietoinen valinta, jolla haluttiin alleviivata maskien riisumisen merkistystä. Merkkinä siitä että KISS on silti yhä KISS, Gene Simmons antoi kielensä heilua kuvassa oikein kunnolla.

(kuvassa: Lick It Up, 1983)

Lick It Up jatkaa tavallaan musiikillisesti siitä mihin Creatures Of The Night jäi. Levy on tiukkaa hard rockia ja soitto levyllä on todella taitavaa. Tämähän alkoi olla tuohon aikaan jo yleinen trendi, jonka kelkkaan KISSin onnistui nyt oikea-aikaisesti hypätä mukaan. Lick It Up veti pikkuhiljaa KISSiä taas oikeille raiteille, ja kiertue USA:ssa oli jopa selkeä menestys. Tosin areenat olivat yleisesti ottaen hieman pienempiä kuin aiemmin. Silti KISSin oli kiistatta onnistunut tehdä paluu huipulle jota kukaan ei olisi enää uskonut. ”But hey, that’s what makes us KISS!” Paul Stanley totesi myöhemmin (sanonta on noussut esiin myöhemminkin ja siitä on tullut ainakin osassa fanikuntaa jo varsinainen lentävä lause).

Valitettavasti KISS oli jälleen kerran miehistönvaihdoksen edessä. Tällä kertaa lähtövuorossa oli tuore kitaristi Vinnie Vincent. Vinnie oli saapunut KISSiin viimeisellä hetkellä, ja hänen panoksensa auttoi kiistatta KISSin takaisin jaloilleen Creatures Of The Nightin ja Lick It Upin myötä. Vincentin erottamisen syyt ovatkin edelleen hieman hämärän peitossa. Gene ja Paul väittävät Vinnien yrittäneen kaapata koko show’n itselleen kitarasankaroinnillaan ja rojaltivaatimuksillaan. Vinnie puolestaan väittää kaksikon olleen mustasukkaisia siitä huomiosta jonka hän ansaitusti uutena kasvona oli saanut aikaan bändin ympärille. ”Gene ja Paul eivät ikinä antaneet minulle sitä tunnustusta mikä minulle kuuluu,” Vinnie tilitti myöhemmin. ”Sain $2000 viikkopalkkaa, mikä oli entisiin tuloihini nähden hirmuisen paljon, mutta säveltämieni biisien myyntiin nähden häpeällisen vähän.” Vincent haastoi myöhemmin Genen ja Paulin oikeuteen asian tiimoilta, pöytäkirjan päätöksestä voitte käydä halutessanne lukemassa tästä linkistä.

Lick It Upin menestykselle oli helppo rakentaa. Vinnie Vincent ei ollut enää tekemässä KISSille biisejä, mutta uskoa tulevaisuuten oli saatu jo niin paljon, ettei uuden kitaristin hankkimisessa aikailtu. Koesoittojen jälkeen paikan sai Mark St.John.

(kuvassa: Paul, Mark, Gene 1984)

Mark oli Vinnien tapaan todellinen tekniikkataituri, jollaisia bändit siihen aikaan olivat pullollaan. KISS halusi pysyä mukana ajan hengessä, eikä Mark taidollisesti kalvennut yhtään kenellekään. Innostuneina suunniteltiinkin jo uutta levyä. Gene Simmons oli tähän aikaan varsin kiireinen muiden projektiensa kanssa, ja Paul jäi käytännössä yksin (vuosikausiksi) luotsaamaan KISSin laivaa ohi pahimpien karikoiden. ”Genelle oli tärkeämpää pyöriä Hollywoodissa kaiken maailman Miami Vicen kaltaisten pikkuroolien perässä, ja olin todella lähellä hajottaa bändin, jos ollaan rehellisiä,” Paul kertoo. ”Olin niin vihainen Genelle, että olimme juuri ja juuri edes puheväleissä. Mies joka oli haukkunut Acen ja Peterin pystyyn KISSin pettämisestä oli itse osoittautunut pahimmaksi petturiksi bändin historiassa. En kuitenkaan raaskinut antaa muiden hajottaa rakastamaani bändiä, vaan raadoin kaksi kertaa enemmän Animalizen eteen.”

(kuvassa: Animalize, 1984)

Vuonna 1984 ilmestynyt Animalize oli tosiaan KISSin seuraava levy. Tuotannosta vastasi lähinnä Paul Stanley, vaikka levyn kannessa muuta lukeekin. Päävastuu biisinteossa oli myös Paulin harteilla. Genekin toi studioon muutamia biisejä, mutta tasoltaan ne jäivät Paulin biiseistä valovuosien päähän. Tiettävästi Gene ei soita Animalizella nuottiakaan, jokunen lauluraita levyltä sentään löytyy. Mark St.John hoiti osuutensa kellontarkasti ja erittäin hyvin. Animalize olikin siitä harvinainen levy, että se herätti sekä kriitikoiden että fanien kiinnostuksen. Erityisesti Markin vihainen tyylittely sai suuren yleisön haukkomaan henkeään.

(kuvassa: Bruce Kulick liittyi bändiin vuonna 1984)

Vaikka Mark onnistui Animalizella erinomaisesti, tuli hänen kohtalokseen jäädä historiaan KISSin toistaiseksi lyhytaikaisimpana jäsenenä. Mark sairastui kiertueen alla harvinaiseen nivelsairauteen, joka sai hänen kätensä turpoamaan kuin ilmapallot. Kiertuetta ei voitu peruuttaa, ja Markille hankittiin kiertuetuuraaja. Bob Kulick suositteli pikkuveljeään Brucea bändiin, ja Paul päättikin antaa miehelle tilaisuuden. Bruce oli ollut mukana jo Animalizen nauhoituksissa auttamassa, ja nyt hänelle tarjoutui elämänsä tilaisuus lähteä myös kiertueelle mukaan. Bruce soitti lähes kaikki kiertueen keikat KISSin riveissä. Mark kävi myös kokeilemassa, mutta soitto kuulosti niin hirveältä, että hänen oli pakko luovuttaa. Bruce palkattiin bändiin vakituiseksi soolokitaristiksi.

Seuraava ->