VI – KISSin jäsenet kokeilevat omia siipiään

Ace Frehley ja Peter Criss olivat siis uhanneet jättää bändin ja lähteä soolouralle. ”Kokoonnuimme pitämään palaveria jossa Pete ja Ace ilmoittivat aikeistaan. He sanoivat kyllästyneensä bändiin ja haluavansa lähteä välittömästi,” Gene Simmons kuvailee tapahtumia. ”Sanoin heille, että he voivat tehdä soolomateriaalia jos haluavat, mutta voisivat silti pysyä KISSissä. Näiden kahden asian ei tarvitsisi sulkea toisiaan pois.” Syntyi idea neljästä soololevystä jotka tehtäisiin täysin erillään bändin muista jäsenistä. Kaikkien kannessa olisi artistin kuva maskeissa ja nurkassa KISSin logo, joka kertoisi mistä olisi kysymys. Levy tehtäisiin jokaisen omilla ehdoilla. Näin myös tapahtui.

(kuvassa: Gene Simmonsin soolo, 1978)

”Päätin tehdä todella kokeellisen levyn,” kertoo Gene omasta projektistaan. ”Halusin levylle paljon vierailevia tähtiä, halusin näyttää että Gene Simmons on paljon muutakin kuin tulta syöksevä demoni.” Genen soololevy todellakin on erilainen, ainakin verrattuna varsinaiseen KISSin tuotantoon. Levyllä vieraili erilaisia artisteja ja tähtiä, mm. Donna Summer, Cher, Joe Perry sekä myöhemmin Pulmusten Peg Bundyna tunnettu Katey Sagal (taustalaulajana). ”Yritin saada The Beatlesin esiintymään levylläni, se osoittautui kuitenkin mahdottomaksi,” Gene paljastaa. Levyllä kuullaan kuitenkin unohtumattomia tulkintoja, kuten Radioactive, Man Of 1,000 Faces ja iki-ihana When You Wish Upon A Star…

(kuvassa: Ace Frehleyn soolo, 1978)

Acen soolo lähti eri lähtökohdista kuin Gene Simmonsin vastaava. Ace halusi tehdä rock-levyn. ”Tunsin etten saanut ilmaista itseäni vapaasti KISSin riveissä,” Ace tilitti. ”Soololevylläni halusin päästää kaiken valloilleen.” Acen soololevy oli selvästi myydyin kaikista neljästä. Levyltä löytyi jopa pieni hitti, kun Ace levytti Russ Ballardin kappaleen New York Groove. Biisi ylsi USA:ssa aina Top20:een asti. Tämä voi kuulostaa vaatimattomalta, mutta verrattuna muiden menestykseen Ace pärjäsi mainiosti. Levy on puhdasta rock n’ rollia, juuri sellaista mitä Acelta voitiin KISSin levyille tekemiensä biisien valossa odottaakin. Levyn päättää kaunis instrumentaali Fractured Mirror, joka sai jatkoa Acen myöhemmässä tuotannossa.

(kuvassa: Peter Crissin soolo, 1978)

Peterin soolo oli neliköstä kaikkein kummallisin. Vaikka Genekin oli tehnyt kokeellisen levyn, veti Peter hihastaan todellisen yllätyksen. Levy on kevyttä souliin vivahtavaa jazz-poppia. Soundimaailma on kuin suoraan Shaft-elokuvista! Peter halusi kunnioittaa jazz-juuriaan ja teki yhteistyössä Vini Poncian kanssa KISS-faneille kovan palan purtavaksi. Peterin soolo onkin ylivoimaisesti suurin vedenjakaja kaikista neljästä. Suuri osa KISS-faneista vihaa levyä, mutta kannattajiakin löytyy. Vihatuimmat KISS-levyt äänestyksissä Peten soolo kilpailee yleensä ykkössijasta The Elderin kanssa. Biisit kuten That’s The Kind Of Sugar Papa Likes ja You Matter To Me eivät tosiaankaan olleet sitä tyypillisintä KISS-materiaalia!

(kuvassa: Paul Stanleyn soolo, 1978)

Paul Stanley teki Acen rinnalla todella itsensä näköisen soololevyn. Jälkeenpäin kuunneltuna levy on soundeiltaan erittäin hyvä ja koostuu upeista biiseistä kuten Tonight You Belong To Me ja Wouldn’t You Like To Know Me. Paul kertoo: ”Halusin olla Paul Stanley, romanttinen hahmo joka kuitenkin rokkaa niin perkeleesti. Mielestäni levy onnistui siinä suhteessa loistavasti. Siellä näkyy ehdottomasti Paul Stanleyn herkkä puoli, mutta myös voimakkaita biisejä jotka ovat silkkaa rock-jyystöä.” Paul soitti myöhemmin (80-luvun lopulla) soolokiertueellaan livenä paljon soololevynsä kappaleita, ja ne toimivat myös livenä erittäin hyvin.

Soololevyt eivät tuoneet kaivattua ratkaisua KISSin ongelmiin. Ace ryyppäsi, Peter veti kamaa ja ryyppäsi ja Gene Simmons oli uppoutunut yhä syvemmälle seurapiirielämän kuvioihin – mm. seurusteli pitkään Cherin ja Diana Rossin kanssa. Ongelmat alkoivat olla ylitsepääsemättömiä ja KISS vetäytyikin tauolle. Tauosta tuli siihen asti pisin KISSin uralla, ja se päättyi oikeastaan vasta Dynastyn tekemiseen.

(kuvassa: Promokuva 1979)

Puhuttaessa tämän aikakauden KISSistä on syytä pitää mielessä muutama asia. Elettiin 1970-luvun loppua ja disco oli todella kovassa huudossa. KISSin suosio oli kääntynyt laskuun heikosti menestyneiden soolojen myötä ja jotain oli tehtävä. Aiemmin raa’asta rocksoundistaan tunnettu bändi alkoi Paul Stanleyn johdolla siirtyä systemaattisesti popimpaan suuntaan suuren yleisön toivossa. Eräänä päivänä istuessaan lentokoneessa Paul kuunteli discojumputusta ja mietti: ”This is easy. Kuka tahansa osaa tehdä tällaista tavaraa.” Alkoi seuraavan levyn suunnittelu. Tuottajaksi hankittiin Vini Poncia joka oli tuottanut myös Peterin soololevyn. Tämä saattoi johtua osaksi siitä, että Peter haluttiin pitää tyytyväisenä. Bändin ei missään nimessä haluttu menettävän yhtään jäsenistään – yhä kasvavista ristiriidoista huolimatta.

(kuvassa: Dynasty, 1979)

Vini Poncia ei kuitenkaan kumarrellut entistä työnantajaansa, vaan dumppasi Peterin Dynastyn nauhoituksista. Peter on mukana enää kappaleella Dirty Livin’ – muilla raidoilla rummut paukuttaa Anton Fig. Peter oli jatkuvien huumeongelmien ja hiljattain tapahtuneen auto-onnettomuuden (ajoi kännissä oman autotallinsa seinään) jäljiltä niin surkeassa jamassa, ettei hänen katsottu suoriutuvan studiosessioista.

Dynasty herättää yhä voimakkaita tunteita sekä puolesta että vastaan. Discohuuman myötä Paul sävelsi kappaleen I Was Made For Lovin’ You, josta tuli iso hitti ympäri maailman (vaikka kyseinen biisi on käytännössä ainoa levyltä löytyvä discobiisi, monet pitävät Dynastya yhä leimallisesti discolevynä). Flopanneiden soololevyjen jälkeen KISS oli jälleen kultakannassa. Dynasty olikin parhaimmillaan aina jenkkilistan sijalla 9. Sanomattakin oli silti selvää, että musiikki ja fanikanta olivat muuttuneet radikaalisti. Vaarallisesta rockbändistä oli tullut koko perheen viihdettä.

(kuvassa: Ongelmista huolimatta KISS oli yhä livenä ainutlaatuinen show, 1979)

Seuraava ->